sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Jälkipuintia ja lomakuulumisia

Aurinkoisia terveisiä Floridasta! Löysin siis oikean osavaltion ihan kerta heitolla (kun sitä vähän piti lähtöä edeltävänä iltana vielä jännittää) ja perjantaina ajeltiin Miamista etelään neljän tunnin ajomatka Key Westiin. Tämän lähemmäs Kuubaa ei Pohjois-Amerikan mantereelta pääse eikä etelämmäs ylipäänsäkään. :) Parin yön stoppi on täällä mielestäni juuri sopiva, koska paikka on melko pieni mutta ajomatka tänne sen verran pitkä ettei päiväretkessä ole juuri järkeä. Vierailun arvoinen kuitenkin ehdottomasti! Huomenna sunnuntaina (tai Suomessahan se sunnuntai on jo juurikin nyt) ajellaan siis sitten takaisin ja ihmetellään Miamin menoa vielä perjantaihin saakka. Ja nyt sunnuntaina juhlitaan myös mun synttäreitä! Kolmekymppiä lähestyy uhkaavasti, mutta vielä on vuosi armon aikaa ;)

Tuo aiempi postaukseni hitaudesta sai todella ilahduttavan vastaanoton - olen saanut hienoja kommentteja blogiin, viesteinä henkilökohtaisesti sekä keskusteluna facebookin eräässä suljetussa ryhmässä. Niistä on kyllä tullut todella hyvä mieli, joten kiitos jokaiselle! Valtavasti on tullut vertaistukea (en todella olekaan ainut hidas enkä ainut joka selaa edellisen vuoden tuloslistoja pienten tapahtumien kohdalla!) ja kannustusta ja tämä on ollut yhtä hitauden riemukulkua viimeiset pari päivää! Meidän pitäisi todellakin enemmän pitää meteliä itsestämme koska selvästi tätäkin porukkaa löytyy - ja sillä missiollahan tässä Kunnolla blogilla ollaan! :)

Koska suurin osa noista keskusteluista ei ole kaikille avoimia, nostan tähän vielä pari pointtia jälkipuinneiksi.

Päivän pyörätreeniltä terkkuja. Se se vasta hidas olikin :'D Tällä kertaa voi kuitenkin varmaan pistää välineiden piikkiin? ;)
1) Vaikka niin mitattavissa oleva asia onkin, hitaus on kuitenkin ainakin jossain määrin subjektiivinen käsite. Luin kommentteja joissa 2 h puolimaratoonarit pitivät itseään hitaina ja sitten taas sellaisiakin jotka pitivät mun aikaa nopeana! Hitauden tunne sallittakoon siis kaikille, ainakin niin kauan kun aina löytyy nopeampia - ei siihen mitään tiettyä aikarajaakaan voi asettaa kuka tähän "titteliin" on oikeutettu. Ehkäpä Usain Boltillakin on huonot hetkensä, jolloin toivoisi olevansa ainakin vielä pari kymmenystä nopeampi ja siten tuntee itsensä välillä hitaaksi? Samalla tavalla toki nopeudenkin tunne on kaikille sallittava - jos musta tuntuu että mun VK 6 min/km vauhti on kiitämistä tuulen nopeudella, niin se minulle sallittakoon! Useimmiten vaatimattomilla suomalaisilla se arvio taitaa vaan juurikin mennä tuohon negatiivisempaan suuntaan.

2) Onko olemassa rakenteellista hitautta? Jos puhutaan ihan sprinttereistä vs. maratoonareista niin kyllä, lihassolut ovat näillä tyypeillä erilaiset. Jos taas puhutaan 2,5h puolimaratoonarista, niin hän ei ole välttämättä tuomittu olemaan sitä lopun ikäänsä. Määrätietoisella työllä vauhti ja tulokset kasvaa kyllä, ja oikein kovalla työllä ehkä minäkin joskus voisin alittaa jopa sen 2h haamurajan - olettaen tietysti että paikat pysyy ehjänä ja muuten pysyy terveenä ja motivaatiokin säilyy läpi vuosien. Se kyllä tuntuu todella kaukaiselta, mutta fyysisesti se varmasti olisi mahdollista. Toki toisille se 2 h menee jo alunperinkin yhtä helposti kuin meikäläisellä 2,5 h - tai vielä vähemmälläkin työllä - että sinänsä väittäisin että hitaus on kuitenkin ensisijaisesti geeneissä peritty ominaisuus. Meitä on moneen junaan mutta olemme myös kehittyväisiä. :)

3) Törppöjä kommentoijia riittää enemmän kuin olisin uskonutkaan. Niitä riittää kyllä ihan tasolla kuin tasolla (huippu-urheilijoitahan vasta arvostellaankin) ja lannistajia löytyy myös ihan kaikilla muillakin elämän saroilla. Mutta erityisesti tähän hitauteen liittyen, niitä riittää juoksutapahtumien yleisössä, juokstutapahtumien järjestysmiehissä (tämä tuli itselle pöyristyttävänä yllätyksenä - todella epäammattimaista vaikka vapaaehtoisia olisivatkin) sekä omissa tuttavapiireissä. Toki kaikista noista joukoista löytyy myös niitä kannustavia tyyppejä - toivottavasti useimmiten heitä on enemmistö. Näitä nega-kommenttaattoreita saadaan tuskin koskaan hiljennettyä, joten paras lääke on vaan kohottautua niiden yläpuolelle. Kaikkien lukemieni kommenttien jälkeen minä ainakin leijun nyt niin paljon noita ikäviä kommentteja korkeammalla! Ihan eri sfääreissä suorastaan :)

Ollaan siis kaikki ylpeitä itsestämme ja tekemisistämme! :) Rinta rottingilla eteenpäin, oli se sitten hitaasti tai nopeasti! Ja valtavat kiitokset jokaiselle kommentoijalle, you made my day!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti