Royal Ascot

Nyt hairahdetaan blogin aihepiiristä ehkä vähän sivuun, mutta oli niin spesiaalit pirskeet juhannuksena, että en voi olla kertomatta niistä! Ja onhan tämä kuitenkin vähän niinkuin penkkiurheilua. Iltalehti uutisoi näistä bileistä otsikolla Brittieliitti kerääntyi jälleen Ascotin laukkakisoihin ja jatkoi: Royal Ascot keräsi jälleen upporikasta yleisöä Britanniassa. No tottakai me oltiin mukana tuossa porukassa. En tosin ole ihan varma ollaanko brittieliittiä vai upporikkaita :D

Totuushan on oikeasti se että Royal Ascottiin voi mennä vaikka ei olisi eliittiä tai upporikaskaan. Luokkayhteiskunnassa kun eletään niin Ascottiinkin on rajattu kolme eri aluetta, Royal Enclosure joka on kallein ja eksklusiivisin, Grand Stand keskiluokkaisille jotka kuitenkin haluavat vähän enemmän panostaa ja Silver Ring, edullisin ja vapaamuotoisin vaihtoehto kaikelle kansalle. Meillä oli liput tuonne Grand Standiin, koska haluttiin sekä panostaa pukeutumiseen että ehdottomasti nähdä myös niitä itse hevosia ja niitä ei kai juurikaan olisi Silver Ringiltä nähnyt ja toisaalta Royal puolelle ei niin vaan lippuja osteta, vaan sinne tarvii suositukset kahdelta aiemmin Royal Enclosureen päässeeltä henkilöltä. 

Pukukoodi vaihteli myös eri osioilla, Royal Enclosuressa miehillä oli silinteri ja frakki / shaketti, liivi, rusetti ja koodin mukaisesti myös mustat kengät. Grand Standille miehet saivat tulla puvussa ja kravatissa ilman hattua. Naisille molemmilla alueilla oli pukukoodina hattu tai faschinator (Royalissa minimissään 10cm halkaisijaltaan) sekä polvet peittävä mekko tai pitkät housut. Spagettiolkaimet, olkaimettomat ja halterneckit yläosat olivat sekä Grand Standilla että Royal Enclosuressa kiellettyjä - tosin muutamia sellaisiakin kuitenkin näkyi. Silver Ringille ei varsinaista pukukoodia ole, mutta toki kävijöitä kannustetaan pukeutumaan fiksusti - ja sporttipaidat, sponsorivaatteet ja naamiaisasut ovat ehdottomasti kiellettyjä. 

Meitä oli hyvä viiden hengen porukka lähdössä juhlimaan ja tietysti ennakkovalmisteluihin kuului naisilla pukujen ja päähineiden hankinta. Itse tosin päätin jo heti alkuunsa että menen "vanhalla" mekolla, jonka juuri talvella ostin ystäviemme häitä varten. Minä ainakin olin ihan onnessani hattuhankinnoista ja mun mielestä on aivan mahtavaa että täällä Briteissä kaikki naiset käyttävät hattua myös häissä! Saattaa olla että musta tulee hullu hattunainen, joka pitää tästä lähtien kaikissa fiinimmissä tilaisuuksissa hattua. :D Kampaaja oli tilattu aamuksi kotikäynnille ja kaikkien kolmen naisen kampaukset valmistuivat sarjatyönä aamun aikana. 

Oltiin kaikki ensikertalaisia Ascotin kävijöinä, joten paljon oli epäselvyyttä miten päivä tulee kulumaan. Vesisadetta ja kuuroja oli luvattu koko päivälle (jostainhan se juhannustunnelma oli saatava!), mutta sateensuojien määrästä ei ollut tietoa eikä liioin istumapaikkojen määrästä. Kaikille siis sateenvarjot mukaan ja korkkareilla riskillä matkaan, tyyli ennen kaikkea vaikka tiesin että ainakin viimeisistä tunneista tulee päkiöille tuskalliset. 

Lähdimme matkaan yhdentoista aikaan aamupäivällä ja otettiin juna Waterloon asemalta kohti Ascottia. Jo Waterloossa alkoi festaritunnelma näkymään - koko asema tuntui olevan täynnä toinen toistaan tyylikkäämpiä miehiä ja naisia puvuissaan ja hatuissaan. Ascotissa sitten tämä kaikki vaan moninkertaistui. Tunnelma oli todella siis kuin juhannusfestareilla - porukkaa oli todella paljon ja kaikki olivat menossa samaan suuntaan - tietysti sillä erotuksella perusfestareihin että kaikki käyttäytyivät hyvin ja olivat pukeutuneet hieman paremmin ;)

Paikalle päästyämme jäätiin odottelemaan Parade Ringille ja ainakin minä luulin että odotetaan ensimmäisiä hevosia ja jockeyta esittäytymään. Yllätys olikin melkoinen kun ennen noita hevosia sisään porhaltikin kulkueessaan itsensä Her Royal Majesty Queen Elisabeth II puolisonsa Prinssi Philipin kanssa. Siinä ne sitten olivat, ihan meidän edessä kymmenen metrin päässä! Jotenkin vieläkin vaikea sulatella että näin lähellä on oltu noin vaikutusvaltaista naista. Virkapukuisia turvamiehiä ei kauhean montaa näkynyt, mutta toisaalta voisin veikata että sellaisia yleisön sekaan oli puku päällä soluttautuneena. 

Melkoisen hyvä startti päivään siis! Päivä jatkui piknikin merkeissä, joka me oltiin ennakkoon varattu ja joka osoittautuikin erittäin hyväksi ja täyttäväksi full afternoon tea - tyyppiseksi annokseksi. Tämä oli nimittäin yksi niistä asioista joita etukäteen piti pohtia, kun ei yhtään tiennyt minkälainen setti olisi tiedossa. Samaan aikaan käynnistyivät itse laukkakisat ja pari ensimmäistä kisaa tulikin katsottua piknik-alueelta, josta itse laukkarataa ei nähnyt kuin isolta näytöltä, mutta jonka ohi sitten voittajat ja seuraavan lähdön esittäytyjät kulkivat. Tässä kohtaa oli myös jo tullut selväksi että päivän aikana ei juuri muulloin tulla istumaan joten tämä lepotauko jaloille ja etenkin päkiöille oli aivan tervetullut.

Varsinaiseen laukkakisatunnelmaan päästiin kuitenkin vasta kun siirryttiin itsekin radan ääreen. Porukkaa oli pilvin pimein ja kun hevoset pääsivät maalisuoralle ja jylistivät ohi, mylvi ympärillä vedonlyöjien ja muiden kannustajien huudot. Taisin pari kertaa itsekin huutaa mukana, ihan yleisenä kannustuksena kaikille ratsukoille :D Nämä hevosethan ovat lajinsa valioyksilöitä, todella uljaita ja jänteikkäitä, rasvaprosentti optimaalinen kuin kenellä tahansa huippu-urheilijalla. Vanha heppatyttö oli ihan onnessaan. Laukkakisoista ja laukkahevostalleista on nuorena luettu nuorisokirja poikineen, ja ne kieltämättä nousivatkin kirkkaasti muistiin täällä. :) Useimmat hevosetkin oli laitettu tärkeää päivää varten viimeisen päälle, harja kammattuna nutturoille ja vielä kuvioitu karvapeite takamuksen päällä. Ja eikai sitä kovin arkisena sovi puolen miljoonan palkintorahoista taistellakaan.

Viimeisen lähdön jälkeen siirryttiin sisätiloihin ja yhtäkkiä TAAS se kuningatar oli ihan meidän vieressä, kun hän poistui paikalta "vähin äänin" eli yllättyneen väkijoukon hurrausten saattelemana. Wou. Sen jälkeen jäljellä oli vielä päätös päivälle yhteislaulun merkeissä. Tätä muuten oltiin myös vähän kummasteltu etukäteen, mutta herranjestas mitkä bileet! 

Soittokunta / orkesteri säesti keskellä väkijoukkoa jos jonkinlaista hittipotpuria. Laulut vaihtelivat kuuluisista pop-biiseistä perinteisempiin lauluihin, mutta kaikki olivat sen verran kuuluisia että meille mamuillekin kyllä vähintään jollain tasolla olivat tuttuja. Tottakai hoilattiin mukana kun vaan ikinä sanat osattiin (ja välillä vaikkei osattukaan) ja niin lauloivat kaikki muutkin. Niin hauskaa :D Tässä kohtaa alkanut sade vähän haittasi mutta ei todellakaan onnistunut latistamaan tunnelmaa. Todella hieno tapa tämä ja mitä mainioin tapa päättää upea laukkakisapäivä!

Oli siis vähän erilainen juhannus meillä tänä vuonna ja mitä mainioin sellainen! Voin suositella erittäin lämpimästi, mikäli joskus kaipaa vaihtelua mökkeilyyn tai juhannusfestareihin :)