maanantai 10. elokuuta 2015

Lenkkariostoksilla

Lenkkariostokset on ehkä vaikeimpia mitä ikinä ihminen (juoksija) joutuu tekemään. Tai ainakin jos on koskaan mitään jalkavaivoja kokenut ja/tai aikoo maratonin joillain kengillä juosta. Vai olenko se vaan minä joka tästä tekee näin vaikeaa?!

Mulla on nyt kymmenen viikkoa ennen maratonia ollut orastavaa lenkkaripaniikkia. Olen juossut edellisen maratonin (ja itseasiassa myös kaikki puolikkaat) Asicsin erittäin tuetuilla ja jäykillä GT-2000 lenkkareilla, mutta sittemmin vähitellen siirtynyt ensin lyhyillä ja nyt myös pitkillä lenkeillä neutraaleihin (ei-pronaatiotuettuihin) New Balancen 980 Fresh Foam lenkkareihin. Tälle tielle lähdin penikkavaivojen jälkeen, kun oli pakko alkaa hieman enemmän perehtymään koko lenkkariasiaan.

Nyt on kuitenkin näiden uudempien New Balancien kanssa alkanut tuntumaan siltä, että ehkä ne eivät olekaan mulle se oikea pari. Triathlonilla saadut jättimäiset vesikellot vain 8 km matkalla ei lupaa hyvää ajatellen 42 km matkaa. Muillakin lenkeillä on rakkoja ilmaantunut (ai että mun jalat on muuten kauniit tällä hetkellä...) ellei sitten ole ollut sellaiset kaksinkertaiset anti-blister sukat jalassa. Jotenkin se malli vaan ei tunnu sopivan ihan täydellisesti mun jalan muotoon, vaikka muuten ihan noista kengistä pidänkin. Jotain oli siis pakko tehdä ja mielellään suhteellisen pian, että uusiin kenkiin ehtii vielä totuttautuakin ennen Amsterdamin koitosta.
Mun New Balancet



Mä oon oikeasti niin kateellinen juoksijoille, jotka ovat löytäneet sen oman täydellisen mallinsa. Ainakin tällä hetkellä koen vielä suurta tuskaa uusien lenkkareiden valinnasta.  

Mikä lenkkariostoksista sitten tekee niin vaikeaa?

1) Valinta on tärkeä, sillä väärillä lenkkareilla voi aiheuttaa itselleen vammoja.

Että ei mitään paineita! :D Yrityksen ja erehdyksen kautta voi toki edetä, mutta pidemmän päälle se ei ole kovin kukkaroystävällistä.  Jokainen väärä valinta maksaa noin 80 - 160 €.

2) Vaihtoehtoja on miljoona.  

Vähintään.
 
3) Vaihtoehtojen välillä todella on eroja. 

On kiertojäykkää, löysää, tuettua, neutraalia, minimalistia, paljasjalkaa, matalaa ja korkeaa droppia, vaimennettua ja ties mitä. Jos nyt noista onnistuu keksimään minkälaista tarvitsee (silloin on jo pitkällä!) niin tässäkin kategoriassa on vielä valinnan varaa vaikka kuinka, eri valmistajilta ja jopa samalta valmistajalta useampi. Puuh.

Myyjä on asiantuntija mitä kaupan valikoimiin ja kenkien ominaisuuksiin tulee ja siinä kymmenien eri vaihtoehtojen edessä myyjän apu on kyllä oikeastaan ihan välttämätöntä. Sen sijaan hänen antamansa suositukset esimerkiksi pronaatiotuen tarpeellisuudesta voi kyllä kyseenalaistaa. Josta tullaankin seuraavaan kohtaan.

4) Meidän jokaisen jalka ja askel on erilainen. 

(Ja tästä syystä Maailman parasta lenkkaria ei mielestäni voi valita, vaikka sitä näkee välillä yritettävän.)

Tietoa ja etenkin hyvin vankkoja mielipiteitä on maailma lenkkareista ja jaloista ja niiden välisistä suhteista pullollaan. Jos niitä lähtee kyselemään, niin voikin seuraavaksi miettiä että ketä uskoa, sillä absoluuttista ja täysin objektiivista totuutta ei taida olla olemassa. Ja vaikka asiasta konsultoisi joukkoa ammattilaisia (fyssarit, osteopaatit, jotka nekin yleensä edustavat omaa koulukuntaansa), lopulta kuitenkin vain itse voi sanoa mikä tuntuu juuri parhaalta. Se onkin juuri se vaikeus. Ja etenkin se, että yleensä lopullinen tulos sopivuudesta tulee ilmi vasta oikeassa lenkkikäytössä.

Toki ammattilaisten näkemys etenkin jalkaongelmaiselle on varmasti suureksi avuksi ja sitä en väheksy. Eri ammattilaisilla voi vaan olla hyvin eri näkemys miten haluttuun lopputulokseen (vammattomaan ja muutenkin hyvältä tuntuvaan juoksuun) päästään.

5) Värillä tai ulkonäöllä ei saa olla mitään vaikutusta ostopäätökseen.  

Juoksukenkähyllyt on vähän kuin karkkihyllyjä. Niin kauniita värejä täynnä! Tositarkoituksella liikkuvan lenkkarishoppailijan täytyy kuitenkin henkisesti varautua siihen, että omaan jalkaan sopii parhaiten just semmonen malli, joka on se kaikista tylsimmän näköinen.

Tämä on erityisen kova pala itselleni - joudun aina ottamaan ne rumimmat! Ihan kuin tämä lenkkarishoppailu ei olisi jo muutenkin tarpeeksi tuskallista. :(

Lauantaina otin sitten härkää sarvista ja suuntasin juoksukauppaan. Olin netistä bongannut vähän uudet ja erilaiset "maximum" lenkkarit, Hoka One One -merkiltä. Niissä on muihin verrattuna tuplasti pehmustetta pohjassa, pehmentämässä asfaltista aiheutuvaa liian kovaa iskutusta. Hokat näyttäisivät olevan toistaiseksi vielä kovin harvinaisia, Lontoostakin löytyi yksi ainut jälleenmyyjä. Sinne suuntasin siis.

No miten meni? Ensin myyjä pyysi mua valitsemissaan lenkkareissa juoksemaan ulkona edestakaisin jonkun ehkä noin 30 m matkan. Tämä on jo hieman perusteellisempaa palvelua kuin mitä Intersportissa ainakaan minä olen saanut - tosin suhtauduin tähän hieman skeptisesti koska tosiaan en ihan varauksetta luota kenentahansa myyjän ammattitaitoon tehdä tuolla matkalla kattavaa analyysiä askelluksestani. Sitten toistettiin jo aikaisemmilta lenkkariostoksilta tuttu rutiini, mentiin hieman kyykkyyn, jolloin myyjä voi katsoa taipuuko nilkat sisäänpäin vai ei ja miten korkea on jalkaholvi. Tämän analyysin tulos oli sama kuin aiemmin olen saanut; pronaatiota on jaloissa ja siksi myyjä lähtikin hyvin tomerasti kohti tuettuja lenkkareita. 

Nykyään kun olen aiheeseen jo vähän perehtynyt, sain tingattua myyjältä että josko kuitenkin katsottaisiin vain neutraaleja - niillä kun olen viimeiset reilu puoli vuotta juossut ilman mitään ongelmia. Tomerana sai tässä itsekin olla. Alan nykyään olemaan itse sitä koulukuntaa, että jalan liiallinen tukeminen on enemmän haitaksi kuin hyödyksi (ainakin useimmilla ja useimmiten - varmasti ne tuetutkin ovat paras vaihtoehto joillekin ja ainakin joissakin tilanteissa). Myyjä sai puolestaan suostuteltua mut edes kokeilemaan tuettuja lenkkareita, mikä olikin ihan hyvä, koska saatoin heti todeta että pronaatiotuki tuntuu nyt kuin kengässä olisi jotain ylimääräistä, mikä ei sinne kuulu. Entistä paremmilla mielin lähdin siis neutraalien matkaan.

Kokeilin yhteensä ehkä noin kymmeniä kenkiä. Juoksin jokaisella tuon saman n. 60 metriä ulkona, myyjän seuratessa tarkkaavaisena miten askel eri kengillä muuttuu. Harmikseni etukäteen kiinnostaneet Hokat eivät tuntuneetkaan niin hyviltä kuin olin haaveillut. Malli ei istunut jalkaan parhaalla mahdollisella tavalla ja superpehmeillä kengillä oli vähän raskaampi juosta. Harmi! Ihan vaan mielenkiinnosta kokeilin myös niitä GT-2000 lenkkareita ja hui kun ne olikin kaiken tämän viime aikoina jaloilleni suoman vapauden jälkeen ahdistavat, niillä en edes halunnut kokeilla juosta.

Lopulta päädyin mutulla Brooks Pure Flow 3 lenkkareihin, melko matalan dropin kenkiin, jotka tuntuivat istuvat omaan jalkaani kuin sukka. Se ainakin on hyvä merkki. Tämä oli myös malli jota myyjä ensimmäisenä neutraaleista minulle suositteli, kun oli nähnyt että juoksutyylini on päkiävoittoinen. Kyllä hänkin siis taisi jostain jotain tietää ;) Merkki ja malli ovat siis tyystin muuta mitä lähdin ostamaan, mutta se vaan osoittaa sen että kun oikea malli on vielä hakusessa niin paikan päällä vertailu on ainoa oikea tapa ostaa lenkkarit. Toivon todella että tulevat lenkit tulevat osoittamaan että tämä ostos oli loistava!

... niin ja se väri. Se oli taas ehkä rumin mitä kaupasta löytyi. Nämä on miesten, koska mulla on niin iso jalka että naisten malleista loppuu koot. Miehille tämä väri sopiikin, mutta ei oikeastaan mun juoksugarderoobiin. Mutta ei auta itku markkinoilla - toivottavasti nämä ansaitsevat paikkansa mun suosiossa sitten muulla erinomaisuudellaan!

Uudet Brooks Pure Flow 3 lenkkarit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti