sunnuntai 31. tammikuuta 2016

London Winter Run

Täällä on lomalta palailtu ja nyt suunnilleen jo jetlagistakin päästy yli ja ehditty myös korkata 2016 juoksutapahtumat tänään! Enää siis puuttui se että pääsen bloginkin pariin takaisin, joten täältä pesee! :) 

Tänään ollaan siis reippaina herätty aamulla ja pinkaistu London Winter Run 10 km. Lontoon keskustassa järjestettävät juoksutapahtumat tuntuu menevän täyteen ennenkuin kissaa ehtii sanoa, Lontoon maraton tietysti pahimpana, johon saattaa arvalla päästä sisään jos oikein onnekas on (todennäköisyys lienee jotain 10% luokkaa kun esim. Berliinissä se on melkeinpä 50-50). Niinpä nyt kun silmiin osui 10 km juoksu joka ei ollut vielä loppuunmyyty päätettiin tuossa ennen reissua laittaa ilmoittautumiset sisään. Hinta oli etenkin näin lyhyeksi matkaksi kallis (noin myöhään toki oltiin myös kalleimmassa hintaportaassa) mutta rahat meni hyvään tarkoitukseen - nimittäin syöpätutkimukseen. Tapahtuma oli Cancer Research UK:n järjestämä ja osa heidän winter run sarjaansa. Syöpätutkimus on kyllä asia jota mielellään tukee ja kieltämättä myös jääkarhuhalit maalissa houkutteli osallistumaan. ;) 

Ilmoittautumisten jälkeen tapahtumaan valmistuttiin Malesiassa ja Thaimaassa aurinkotuolissa pötköttelemällä - eli ei valmistauduttu. :D Tällä viikolla sentään ehdin käydä juoksemassa ja muutenkin treenaamassa aika ahkerasti, niin muistui taas mieleen minkäslaista tuo juokseminen onkaan (en myöskään siis mitenkään säästellyt erityisemmin energiaa tätä koitosta varten). Sen verran tässä on kuitenkin uskoa ja luottoa omaan kuntoon että kyllähän sitä nyt yks kymppi menee koska vaan ;) 




Aikatavoitetta kysyttiin ilmoittautumisen yhteydessä parin minuutin tarkkuudella, ja siihen laitoinkin sekä itselleni että myös mukana olleelle Markukselle omaan tasoomme nähden molemmille suht kovat tavoitteet. Sellaiset, että hyvänä päivänä tosissaan pinkomalla oltaisiin molemmat niihin voitu päästä (mulle 1:01-1:04 ja Markukselle 00:49-00:51 järjestäjän tarjoamista vaihtoehdoista). Tosin mainittakoon, että kymppiä en ole juossut kuin viimeksi 2013 naisten kympissä ja kerran nousevavauhtisena VK treeninä keväällä 2014 (se treeni taitaakin olla mun PB kympiltä) - muuten olen saattanut juosta kyllä yli 10 km, mutta silloin ei tietenkään saa selville kuinka kovaa se pelkkä kymppi menisi. Hankala oli siis arvioida, että pystyykö niitä minuutteja sieltä kuinka paljon tikistää, etenkin kun viimeksi olen tainnut yli 10 km juosta lokakuussa maratonilla... 

Ihmetys oli suuri kun lähtöryhmämme ilmoitettiin sähköpostiin, ja olimme molemmat viimeisessä lähtöryhmässä - siis siellä josta yleensä kaikki hitaimmat lähtee. Etenkin sen takia, että nuo tavoiteajat oli noin tarkkaan ensin kysytty. Olisin kuvitellut sen perusteella, että lähtöryhmät jaotellaan todella hifistellysti minuutilleen samaa loppuaikaa juoksevien kanssa tai edes suunnilleen niin. Nettisivuilla sanottiin että lähtöryhmät ovat nopeusjärjestyksessä, mutta ne jotka haluavat juosta yhdessä, lähtevät viimeisessä ryhmässä. Eli kun olin meidät samalla lomakkeella ilmoittanut, niin ilmeisesti olivat tähän johtopäätökseen tulleet. Vähän erikoinen logiikka ehkä? Kai monet nyt juoksee yhdessäkin kovaa ja toisaalta, jos ilmoitan meille tavoiteajat joissa on melkein vartti väliä, niin miten me siihen lopputulemaan yhdessä juoksemalla päästäisiin? 

Normaalistihan en viimeistä lähtöryhmää kummeksu, mutta tällä kertaa tiesin että mukana on myös niitä jotka todennäköisesti kävelevät suurimman osan matkasta. Ruuhkaisa alku oli siis odotettavissa kun kovin erivauhtisia ihmisiä laitetaan samaan sumppuun. Siitä se ajatus sitten viimeistään lähti, että senkun juostaan mekin sitten siellä vain fiiliksen mukaan, niin kovaa kuin siinä porukassa pystyy ja itsestä suht hyvältä tuntuu. Aikatavoitteet hiiteen, hyvin hataria ne oli alunperinkin :) 




Aamu valkeni harmaana ja sateisena koko viikon upeiden aurinkoisten päivien jälkeen. Ei muuta kun goretexia niskaan ja lätsä päähän, sillä siitä selviää. Vaikka kieltämättä se aurinko olisi kyllä kelvannut! Päästiin kätevästi suoraan metrolla omalta lähipysäkiltä lähtöpaikalle, jopa niin kätevästi että oltiin kyllä reilusti ajoissa siellä sateessa odottelemassa omaa lähtövuoroa. "Onneksi" sellaista  massajuoksutapahtumaa ei olekaan, jossa ei aikaansa saisi vessajonoon käytettyä! :D 

Alue oli muuten hienosti organisoitu, mutta lähtöryhmät taisikin lopulta olla vain suuntaa antavia.  Mihin tahansa lähtöryhmään nimittäin olisi voinut hypätä mukaan, ja se olisi jopa tapahtunut hyvin helposti vahingossa kun kaikki juoksijat vaan etenivät massan mukana tietä eteenpäin kohti lähtöviivaa. Markuskin olisi siis aivan hyvin voinut pinkaista jo nopeampien juoksijoiden mukana matkaan. No, me nyt sitten kuitenkin lähdettiin meille osoitetun ryhmän mukana. Ja paljon mukavampihan se tosiaan oli yhdessä lähteä liikkeelle eikä yksin sateessa värjötellä :) 

Alku oli odotetusti ruuhkaisa ja juoksijoita tosiaan oli joka vauhtiin - sellaisia jotka sinkoili ihan rakettina puolelta toiselle etsien tilaa ja avointa väylään pinkoa kaikkia muita huomattavan paljon kovempaa ja niitäkin jotka kävelin jo lähtöviivasta lähtien. Ei se kuitenkaan mikään ihan katastrofi omalta kantilta ollut, vaikka paljon sai pujotella ja ohitella ja etsiä tilaa ekat 2 km, mutta sitten alkoi vähitellen helpottaa. Nuo ekat 2 km meni muutenkin lämmittelyyn, kun kolea sadesää oli aivan kangistanut lihakset, joten eipä siinä mitään. Mun ambit oli sekaisin ku seinäkello, ja näytti vauhdeiksi kaikkea väliltä 7:55 - 9:05 min/km, kun todellisuudessa vauhti tuossa kohtaa oli varmaankin noin 6:30 min/km. Siirryin siis vilkaisemaan vaan aina kelloa kun näin kilometrikyltin ja senkin mukaan vauhti olikin juuri jotain 06:30 min/km luokkaa alussa. 

"Lunta" :)

Näyttääkö tuo lumiukko kenenkään muun mielestä joltain tyyliin Batman-leffan pahikselta? :D 


Reitti oli todella mutkitteleva, mikä oli vähän ärsyttävää, mutta myös ymmärrettävää ajatellen että isoimmat tiet haluttiin varmasti pääosin pitää auki eli meidän piti sitten mutkitella vähän pienemmillä (tiesulut kestivät kuitenkin useita tunteja lähtöryhmistä johtuen). Tässä kympissä oli kyllä se hyvä puoli, että edellinen juoksutapahtuma itsellä kun on ollut maratoni, niin kyllä olikin mukavaa kuinka äkkiä pääsi jo siihen että sai ajatella "1/3 matkasta juostu", ja sitten jo melko äkkiä perään "puolet matkasta takana", jne. Näitä laskeskelen siis aina kun jotain tiettyä matkaa juoksen :) Muuten tämä kympin "raasto" ei kyllä sovi mulle. Tai siis, en vaan tykkää enkä halua raastaa menemään niin maksimisykkeillä kuin näin lyhyt matka pitäisi, joten itseasiassa juoksin tämänkin kympin ihan samalla keskisykkeellä kuin esim. viime kesänä HHM puolimaratonin, jopa yhden pykälän alemmalla itseasiassa. 

Muuten oli kyllä kiva juostaan Lontoon Cityssä :) Eipä ole tullut siellä ennen juostuakaan! Reitti lähti Trafalgar squarelta, mutkitteli Cityssä, kulki Guildhall yardin läpi (itselleni ihan uusi nähtävyys, mutta sen verran kerkesin ihailla että aika hieno oli!) ja kääntyi sitten takaisin mutkitellen paluumatkalla St. Paulin katedraalin ja Somerset Housen ohi. Matkan varrella oli pari "snow zonea" jossa "lumitykit" ampuivat jotain saippuavaahtoa kenties (?) ja naureskelin tälle mielessäni että noniin, kunnon talvijuoksuhan tämä nyt sitten onkin :D Tosin märät lenkkarit ja sukat toi kuitenkin vähän sitä talven tunnelmaa :) 




Alkusuunnittelmista poiketen Markus ei sitten mennytkään omia menojaan vaan päätti hölkkäillä mun kanssa aina 8 km asti ja irtosi sitten ottamaan loppukiriä. Itsekin yritin, mutta ei oikein repivää kiriä tainnut lähteä. :D Seurasin kellosta kilometriaikoja ja 9 km ohitin n. 1:00:20 jolloin loppuajaksi ennustin alittavani vielä 1:07. Kun kello näytti 1:06 ja joitakin sekunteja päälle, näinkin kyltin että 500 m maaliin! What! Viimeisen kilometrin oli pakko olla jotain aivan muuta kuin 1 km, sanoisin että ennemmin 1,4 km. Saman havainnon oli Markus tehnyt loppukirissään ja omalla mittarillaan (joka toimi huomattavasti paremmin kuin mun ambit). Virallisen kellon mukaan kokonaisaikani oli 1:09:43 - eli viimeisen kilometrin (mukavaan alamäkeen vieläpä!) olisin tallustanut yli yhdeksään minuuttiin :D I don't buy it! 

Loppuajalla nyt ei onneksi ollut kovinkaan suurta merkitystä tällä(kään) kertaa ja maalissa odotti ne luvatut jääkarhut ja kauniit mitalit! :) Ennen lähtöä uhosin että jätän "tuhansia" taakseni, ja himpun vajaa pari tuhatta sinne jäikin. Spekulatiivisesti voisi tulkita että lunastin uhoni :D (Puhun siis juoksijoista, en rahasta ;) ). Ihan kiva tapahtuma ja hyvä että tuli lähdettyä! Vaikkakin, yleensä puolet juoksutapahtuman hienoudesta tulee kyllä mielestäni siihen valmistautumisesta - kun pitää oikeasti treenata ja valmistautua ja sitten h-hetken kynnyksellä suunnitella miten kisapäivänä syö aamulla sekä matkan varrella - ja tapahtumapäivä on sitten vain kruunu sille kaikelle. Tästä päivästä oli nyt kaikki tuo alkuvalmistelu jäänyt pois tyylillä tulin-näin-juoksin, joten kokemus ei ollut niin "juhlallinen". :) Kyllä nuo pidemmät matkat taitaa vaan olla enemmän mun juttu!  

Aina kun mä saan mitalin, mä tuuletan. 

Sellainen oli se juoksu, ja I'm back in blogi-business! :) 

tiistai 5. tammikuuta 2016

Tammikuun ekat

Toivottavasti kaikilla on lähtenyt vuosi käyntiin mukavasti! :) Itse vaihdoin vuotta melko rauhallisesti mutta kuitenkin perinteisesti skumpan kera. Vaikka Lontoossa olikin aivan mielettömät ilotulitukset, niin niitä en paikan päälle mennyt katsomaan - varsinaisille katselupaikoille olisi käsittääkseni pitänyt ostaa liput jo aikoja sitten (siis ulos, aidatulle alueelle) eikä tuo ulkona tuntikaupalla seisoskelu tungoksen keskellä tunnu nykyään niin houkuttelevalta että olisimme siihen touhuun lähteneet. Tällä kertaa oltiin siis ihan vaan kotona ja puolen yön lähestyessä siirryttiin lähipubiin, jossa päästiin screeniltä seuraamaan niitä parin kilometrin päässä tapahtuvia ilotulituksia. Ja laskettiinpa ihan ääneen koko pubin voimin viimeiset sekunnit vuodelle 2015, eli ihan juhlavasti se vuosi vaihtui kuitenkin! :)  

Suomessa näyttäisi olevan mahtavat pakkassäät meneillään! Tuntuu että yhtäkkiä koko Suomi on lähteny luistelemaan tai ainakin mun somepiirit, vähän olen kateellisena niitä kuvia katsonut. Sekin on aivan hullua että minä jotenkin nyt kadehdin tuota luistelua, koska en sitä nyt ole aiempinakaan vuosina mitenkään usein harrastanut ja sitä paitsi mun muistaakseni mun jalat puutuu aina luistimissa. Kun oikein pinnistelen muistia niin olisinkohan viimeisen kymmenen vuoden aikana pari kertaa edes ollut luistimet jalassa? Siinäkin saattaa olla pari kertaa liioittelua. :D Nyt kuitenkin retkiluistelu tai muuten vaan peilikirkkaalla järvenjäällä luistelu kuulostaa yhtäkkiä ihan parhaalta jutulta - ja sitä en ole koskaan päässyt kokeilemaan (kuulostaa se myös vähän pelottavalta kun pitäisi tuntea kaikki virtauskohdat jossa on ohuempaa jäätä, mutta eikös niitä valmiiksi merkittyjä reittejäkin ole). No, ehkä minäkin vielä joskus pääsen sitäkin kokeilemaan ja ainahan se on hyvä kun on jotain mitä odottaa! :) Täällä Lontoossa luistelut ei jokseenkin ihan kauheasti kiinnosta. Jos haaveilee aukeasta järven jäästä ja ylipäätään on tottunut siihen että saa omalla porukalla koko kaukalon käyttöön (niinkuin useimmiten lapsena) niin ei yhtäkkiä huvita jakaa sitä samankokoista kaukaloa miljoonan turistin kanssa, huonot turistiluistimet jalassa. Siinä menee jo koko idea luistelun kivoudesta sivuraiteelle.

Nyt kun ollaan jo näin pitkällä vuotta, niin toki treenitkin olen jo ehtinyt korkkaamaan. Lontoossa on koko viikonloppu "nautittu" kaatosateesta, eikä mittari juuri ole +10 asteen alapuolelle mennyt. Eilen suuntasinkin suosiolla sisätiloihin salille. Poljin reilut 40 min wattbikella, tehden ensin 15 min alkulämmittelyt ja sitten 20 min "FTP testin". Heittomerkit siksi että ko. testi pitäisi tehdä tasavauhtisesti ja maksimaalisesti, niin että puolivälissä jo kuvittelee ettei selviä loppuun. Ihan hirvittävän vaikea tuollaista etukäteen arvioida että minkälaiset vastukset sitä nyt sitten laittaisi että kuitenkin tasaisesti jaksaa loppuun asti! Jälkikäteen arvioisin että hieman liian vähän oli vastusta mulla, vaikka viimeiset 5 minuuttia menikin irvistellen. Ei se kuitenkaan niiiin rankkaa ollut. Lopuksi sitten vielä kevyempää rullausta reilut 5 min ja pikaisen kenkien vaihdon jälkeen vielä pari kilsaa juoksumatolla. 
  
Wattbikella tulee hiki. 



Oon vähän yrittänyt perehtyä tuohon wattbiken sielunelämään ja aikomukseni on vielä kirjoittaa siitä oman postauksensa tyyliin mitä, miksi, milloin - ihan vaan jo sen takia että itsekin ymmärtäisin asiasta sen jälkeen enemmän. Sen postauksen yhteydessä vaikka tuosta testistäkin sitten enemmän. Tässä perehtymisen ohella ennen eilistä treeniä huomasin että voin ladata puhelimeen sovelluksen, joka kerää kaiken datan ja jolla voin jopa kauko-ohjatusti käynnistää treenin pyörästä ja tehdä mm. väliaikakierroksia. Appi näyttikin paljon paremmalta kuin itse pyörän hyvin alkeellinen näyttö. Olin koko treenin tohkeissani että mitä kaikkea dataa saan nyt ihan kotiin asti ja pääsen sitä pyörittelemään sitten koneella ja seuraamaan miten tehot edistyy talven mittaan. Tallensin harjoituksen ja siirryin juoksumatolle. Kunnes sitten kotona huomasin että mitään dataa ei olekaan tallentunut mihinkään!! Tuo sovellus on melko alkeellinen eikä se näköjään itsessään tallenna mitään, vaan toimii vaan tiedonsiirtäjänä nettiin. Meidän salilla kun ei ole nettiä (kellariin ei verkkosignaalit pääse läpi joten ei ole siis mobiilinettiäkään) niin se kaikki data vaan sitten jäi latautumatta mihinkään. Äh. Ja niinkun minä sen datan eteen tein töitä!! Elättelen vielä toivoa että tilanne olisi korjattavissa, koska pyörään itseensä kaikki treenit kyllä tallentuvat. Katsotaan miten käy. 

Tänään olinkin tohkeissani lähdössä lenkille, mutta ennen kuin sinne kerkesin lähteä niin jostain päivän aikana ehti kehkeytä kokoajan voimistuva alaselkäkipu. Luulen että se johtuu epäergonimisista työasennoistani tai sitten olen nukkunut jotenkin kierossa. Yhtä kaikki, lenkille lähdöstä ei tullut mitään. En kuitenkaan ihan toimettomaksikaan halunnut jäädä - ja tuntui että selkä senkun jäykistyy pelkästä paikallaan olosta - niinpä ajattelin mikä sille tekisi hyvää. No jooga tottakai! 

Minähän en ole siis ikinä elämässäni joogannut, mutta pieniä tiedonmurusia siitä mulla kuitenkin etukäteen oli. Hyvin pieniä. :D Selkäjumin parantajana mielleyhtymä joogaan oli kuitenkin aika selkeä. Menin yoogaian sivuille (mistä muut ovat blogeissa ja somessa ja ties missä puhuneet jo varmaan pari vuotta) ja loin tunnukset. Kaikki käyttäjät saavat ilmaisen kokeiluviikon, joten kynnys kokeilla ei ole kovinkaan suuri kunhan sen vaan saa aikaiseksi.  Yoogaiahan on joogan nettisovellus, jossa voi joko ottaa suoran virtuaalitunnin (jossa käsittääkseni ohjaaja näkee nettikameran välityksellä mitä minä teen täällä kotona) tai sitten valita vain tallenteen, joka on tuollaisesta virtuaalitunnista tallennettu joskus aiemmin. Näin ensikertalaisena tallenne oli huomattavasti matalamman kynnyksen juttu, enkä edes katsonut livetuntien tarjontaa. Sitten olikin enää se ongelma että tallenteita oli tarjolla pelkästään suomeksi 150 kpl, eikä mulla ole hajuakaan eri joogalajien eroista. 
  


Jännän - eli Yoogaian - äärellä! 

Elisa onneksi tietää joogasta ainakin paljon enemmän kuin minä ja hänen vinkkinsä oli tähän tilanteeseen valita jotain flow-tyyppistä. Elisan ja sen perusteella minkä tunnin kuvauksessa sanottiin tunnin soveltuvan myös aloittelijalle, ensimmäiseksi joogakseni ikinä valikoitui Yin & Yang jooga. "Tunti on yhdistelmä helppoa dynaamista Yang tyylistä flow joogaa, sekä syvävenyttävää, meditatiivista Yin joogaa." Ihan kiva kokemus! Oon ollut ehkä vähän turhan ennakkoluuloinen tämän joogatouhun kanssa, sillä monet liikkeistähän oli juuri sellaisia mitä tälläisten juoksijoidenkin/triathleettienkin pitäisi säännöllisesti muistaa tehdä. Kehonhuoltoa mutta myös syvien tukilihasten vahvistamista. Luulenpa että kokeilen jotain joogaa vielä toistekin! Selkäkin tuntui monista venytyksistä tykkäävän, jotkut liikkeet selvästi taas ei ihan onnistuneet juurikin selän takia. Mutta ihan lämminhän siinä tuli! 

Minähän tietysti olisin toivonut että 50 minuuttia joogaa olisi saanut koko kropan selkineen kaikkineen toimimaan jälleen kuin rasvattu, mutta kylläpä se nyt edelleen kipuilee. Hmh. Seuraavaksi suuntaan toiveeni siis että yön aikana kokisin täydellisen vetreytymisen. 

Joogaa pitäisikin olla tarjolla kotilattian lisäksi pikapuoliin myös palmujen katveessa Thaimaan aamuauringon alla. En tiedä ehdinkö päivittämään tässä ennen reissua enää mitään tänne blogiin, joten mainittakoon se nyt :) Torstaina lähdemme siis kohti lämpöisempiä astelukuja ja aurinkoisempia päiviä, kun suuntaamme nokkamme Malesiaan ja Thaimaahan. Thaimaan kohteessamme ainakin nettisivujen mukaan olisi tarjolla siis joka aamu joogaa. Ajatuksen tasolla se ainakin houkuttelee, mutta en ota nyt mitään paineita loma-ohjelmasta. Menen sinne sitten jos siltä tuntuu :) En myöskään ota paineita tämän blogin päivittämisen kanssa, joten radiohiljaisuutta saattaa olla luvassa ihan tammikuun lopulle saakka. Mutta siihenhän te lukijat olettekin tässä blogissa jo tottuneet ;)

Jos en nyt ensi yönä niin viimeistään ennen torstaita siis agendalla on saada tämä selkä kuriin, ei nimittäin houkuttele pitkät lennot samassa asennossa jos jo ensihetkestä asti jumittaa. Joogaa ja ice poweria alkulääkkeeksi, kertokaa jos on lisää vinkkejä!